Matteus 25:31–46
Olimme reilu vuosi sitten perheen kanssa ajelemassa Ranskan Alpeilla. Ajoimme pieniä serpentiiniteitä, joiden varrella oli pieniä kyliä ja upeita maisemia. Yhtäkkiä tapahtui jotain lähes surrealistista. Tiellä tuli vastaan satoja lampaita! Yksi paimen kulki edellä, ja lampaat seurasivat häntä. Lauman perässä kulki vielä muutama ihminen varmistamassa, että kaikki pysyivät mukana. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa tien sivuun odottamaan, kun koko lauma kulki ohi.
Siinä katsellessa tuli mieleen, miten ihmeellistä se on: sadat lampaat seuraavat yhtä paimenta ja luottavat häneen. Toi paimen oli kunkku! Mutta mitä tapahtuisi lampaalle, joka päättäisi, ettei se enää tarvitse paimenta? Mitä jos se sanoisi: Minä haluan olla vapaa! Haluan päättää itse, minne menen. En tarvitse ketään kertomaan, mitä minun pitää tehdä. Kuulostaako tutulta? Me elämme ajassa, jossa vapaus ja itsenäisyys ovat todella tärkeitä arvoja. Meille sanotaan: Ole oma itsesi! Päätä itse! Älä anna kenenkään määrätä sinua! Mutta lammas, joka lähtee kauas paimenesta, ei löydä todellista vapautta. Se löytää itsensä hukassa ja suojattomana. Samalla tavalla ihminen, joka haluaa elää erossa Jumalasta, ei löydä todellista vapautta. Synti tekee meistä orjia, emmekä pysty itse vapauttamaan itseämme.
Kristittyjen ensimmäinen uskontunnustus oli lyhyt ja ytimekäs: Jeesus on Herra! Se ei ollut vain kaunis uskonnollinen lause. Se oli valtava julistus. Jeesus on Herra. Jeesus on Kuningas. Monet sanovat olevansa kristittyjä, mutta elävät käytännössä niin kuin Jeesuksella ei olisi mitään merkitystä. Jeesuksen seuraaminen ei ole vain pieni lisämauste elämään. Se ei ole vain sunnuntain ohjelmanumero tai mukava lisä silloin, kun elämässä on vaikeaa.
”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus puhuu siitä, kuinka hän kerran tulee takaisin ja erottaa lampaat vuohista. ”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Jeesus ottaa henkilökohtaisesti sen, miten kohtelemme muita. ”Se, joka koskee häneen, koskee minuun”.
Maailmassa on valtavasti kärsimystä. Lapsia kuolee nälkään, ihmisiltä puuttuu puhdasta vettä, miljoonat joutuvat jättämään kotinsa ja lukemattomat ihmiset elävät orjuuden ja pakkotyön kaltaisissa olosuhteissa. Ihmiskunnan yhteinen syyllisyys on valtava. Yksi tämän maailman suurista ongelmista on se, että voimme hiljaisesti hyväksyä asioita, joita emme koskaan hyväksyisi, jos joutuisimme katsomaan niitä suoraan silmiin. Kun emme näe kärsimystä, meidän on helppo unohtaa se. Out of sight, out of mind. Mutta Jeesuksen sanat eivät koske vain maailman suuria ongelmia. Kuka puolustaa sitä, jota koulussa kiusataan? Kuka huomaa yksinäisen nuoren, joka jää porukan ulkopuolelle? Kuka välittää ihmisestä, josta ei ole meille mitään hyötyä? Miten käyttäydymme somessa? Kun näet toisen ihmisen, näet jonkun, jota Jeesus rakastaa niin paljon, että hän on kuollut hänen puolestaan.
Ennemmin tai myöhemmin jokainen meistä seisoo Jeesuksen edessä. Silloin ei ole enää merkitystä sillä, kuinka suosittuja olemme olleet tai kuinka paljon seuraajia meillä on ollut somessa. Ei sillä, kuinka menestyneitä olemme olleet tai kuinka hienolta elämämme on näyttänyt ulospäin. Tässä on kuitenkin tärkeä asia: Jeesus on se, joka erottaa lampaat vuohista. Onneksi hän! Minä kaupunkilaisena en välttämättä osaisi tehdä sitä kovin luotettavasti. Mutta Jeesus tuntee jokaisen. Tässä tekstissä on myös kiinnostavaa, että sekä lampaat että vuohet kysyvät saman kysymyksen: ”Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?” Molemmat yllättyvät. Emme voi ansaita Jumalan hyväksyntää olemalla riittävän hyviä. Mutta Jumalan rakkautta ei voi pullottaa tai pitää vain itsellään. Se on annettava eteenpäin. Jumalan rakkaus muuttaa meidät. Kyse ei ole siitä, että voisimme ostaa itsellemme paikan taivaassa hyvillä teoilla. Kyse on siitä, millainen suhde meillä on Jeesukseen. Emme tee hyvää päästäksemme Jeesuksen omiksi. Teemme hyvää, koska kuulumme Jeesukselle.
”Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.”
Ehkä joku teistä on nyt alkanut miettiä: Olenko minä oikeasti Jeesuksen seuraaja? Onko Jeesus minun elämäni Herra? Olenko minä menossa oikeaan suuntaan? Jos olet epävarma, minulla on sinulle tänään elämäsi paras uutinen: Tänään on pelastuksen päivä! Kukaan meistä ei voi seistä Jumalan edessä ja sanoa, että olen elänyt täydellisen elämän. Minä en voi. Sinä et voi. Mutta juuri siksi Jeesus tuli! Jeesus, Jumalan Poika, tuli tähän maailmaan. Hän eli täydellisen elämän, kuoli ristillä meidän syntiemme tähden ja nousi kuolleista. Hän ei tullut kutsumaan täydellisiä ihmisiä seuraajikseen. Hän tuli pelastamaan syntisiä.
Mihin siis Kuninkaamme menee? Mihin me menemme, kun seuraamme häntä? Jeesus menee sinne, missä on kärsimystä ja pimeyttä. Hän menee sinne, missä häntä tarvitaan kaikkein eniten. Sinne, missä sydän huutaa: ”Jeesus, auta! Herra, armahda!” Jeesus koputtaa myös sinun sydämesi ovelle. Älä pelkää. Vaikka elämässäsi olisi paljon pimeyttä ja likaa, Jeesuksen armo, puhtaus, valo ja voima ovat kaikkea sitä suurempia. Hän haluaa tulla sinun elämäsi Pelastajaksi ja Herraksi. Hän, ja vain hän, voi antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon!
Saat tulla hänen luokseen sellaisena kuin olet – ja hänen läsnäolonsa muuttaa sinua. Jos olet tänään ymmärtänyt, että olet kulkenut kauas Jeesuksesta, voit palata hänen luokseen. Jos olet elänyt niin kuin olisit oman elämäsi kuningas, voit tänään luovuttaa elämäsi hänelle. Jos olet epäonnistunut, voit tulla hänen luokseen. Voit tänään rukoilla: ”Jeesus, pelasta minut. Anna syntini anteeksi. Puhdista minut. Muuta minua. Opeta minua rakastamaan niitä ihmisiä, joita sinä rakastat. Tule minun elämäni Herraksi ja Kuninkaaksi.”
Kuva: Samuel Saarisalo

