suljetan

Minä en hylkää sinua

Minä en hylkää sinua

Iloisesti hymyilevä henkilö kävelee minua vastaan. Hän kysyy iloisesti: ”Muistathan minut?” Yritän peittää hämmennykseni ja vakuutan hänessä olevan paljon tuttua. Sitten hän kertoo hiukan pettyneenä tapaamisestamme neljä vuotta sitten Maata Näkyvissä -festareilla: ”Meillä oli hauska yhteinen lauantai, hassua ettet sinä muista.”

Unohdetuksi tuleminen on kuin pieni kuolema. Sinua ei enää ole tälle henkilölle, jonka kanssa teillä on yhteisen kokemuksen paksuinen hieno side. Unohdin sen sillan, jota myöten yhdessä kävelimme kenkiemme kopistessa samaan tahtiin muistojen lautalattiaa vasten.

Toinen hämmentävä asia on näkymättömäksi muuttuminen. Tiiviissä ripariporukassa, koulun pitkällä välitunnilla tai seurakunnan nuortenillassa olet yhtäkkiä näkymätön. Ihmiset ympärillä katselevat yhteisiä videoita puhelimistaan, heillä on yhteisiä juttuja ja tarinoita, mutta sinä et kuulu niihin, vaikka olet ollut paikalla joka tilanteessa. Istut siinä ihan vieressä, mutta kukaan ei huomaa sinua. Kolme kaveriasi lähtee kauppaan, he unohtavat kysyä sinua mukaan. Ulkopuolisuuden haamu tulee taas kuiskuttelemaan lannistavaa lauluaan: ”Olet yksinäinen luuseri, kukaan ei välitä sinusta.”

Olet kuitenkin väärässä. Yksi ei hylkää ja Yksi ei unohda. Jeesus kulkee mukanasi. Hän on vierelläsi aina. Hän ei unohda sinua milloinkaan. Hänelle et ole ulkopuolinen tai näkymätön. Ilmestyskirjan kohta 3:20 kertoo ystävästäsi, joka tulee luoksesi, pyyhkii kyyneleesi kysyen: ”Kuinka jaksat?” Hän tulee sydämesi kotiin, koputtaa oveen ja sanoo: ”Nyt juhlitaan, nyt syödään yhdessä, sinä ja minä.”

Jeesus on uskollinen. Hän ei unohda sinua koskaan. Tästä teemasta lisää lauantaina 18.11.2017. Ole kuulolla!

– Juha Heinonen
Sleyn nuorisotyön johtaja